Birthday Depression || Synttärimasennus

Okei. Tällä kertaa vähän henkilökohtasempi postaus, jolla ei oikeen oo mitään tarkotusta.

Synttärit alkaa lähestyä ja se jos joku saa miettimää elämää taaksepäin. Pienenä oli niin kamalan kivaa kun joka synttärit sai pyytää paljon kavereita kylää ja kaikilla oli sulle kivoja lahjoja. Ja herkkujakin oli niin älyttömästi. Ainakin omalla kohdalla on käynyt niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä huonommat synttärit on ollu.

Ite rakastan kaikkia juhlia ja oonki yrittäny järkätä mun kavereille mahdollisimman kivat synttärit, varsinki ku tullaan täysi-ikään. Yhdelle ostin reilun 100€ lahjan joka oli kooltaan noin metri kertaa metri, yhdelle järkkäsin yllätyssynttärit jonka teema oli pinkki. Ostin kaikki lautaset, mukit, pillit, serpentiinit, ilmapallot, boolit väri väriin. Pinkkiä. Ja tässä vaiheessa pitää muistuttaa, että en oo, enkä ikinä oo ollut hirveen varakas ihminen, joten mitä annan muille on todellakin multa iteltäni pois.

Kun ite täytin 18, muutamat hyvät kaverit kävi mun kanssa kiinalaisessa syömässä ja sain muutaman lahjakin, mutta kun iltaan mentiin jäi porukka mielummin puistoon kun lähti mun kanssa baariin. Yksi näistä lähti mun kanssa kiertelemään, mutta väsy tuli sille tosi nopsaan ja reilusti ennen kello kahta lähdettiinkin meille nukkumaan. Petyin kyllä vähän.

Opin vihaamaan synttäreitä. Siis omiani. Muille aion tulevaisuudessakin yrittää järkätä upeet 18 v. pippalot, koska ne on vaan kerran elämässä.

Kaksikymmentä päivää niin täytän 19. Viimeinen teinivuosi lähtee käyntiin. En aio pitää minkäänlaisia synttäreitä. Aion olla koko päivän kotona kera viinipullon ja vietän iltaa yksinäni. Käyn ehkä saunassa ja kuuntelen musiikkia. Lakkaan kynnet ja katon elokuvia. Käyn ajoissa nukkumaan.

Pitkään aikaan en oo osannu tarvita ketään tai mitään. Siihen oppii ja silloin huomaa, että kun ei odota eikä vaadi mitään ei voi pettyä.

Normaalisti oon ihminen joka toimii järjen eikä tunteen pohjalta ja niinä harvoina päivinä kun annan tunteen viedä saankin paljon palautetta. "Mikä vittu sulla taas on?! "Miks oot tollanen?!" "Voitko lopettaa ton?" Omat tunteet pinoon ja piiloon, omat epävarmuudet sängyn alle ja esitä, ettei mikään koskaan ollutkaan vialla. Älä turhaan odota, että kukaan viittisi edes yrittää ymmärtää sun lähtökohtia.

Tästä kaikesta syyttäkäämme synttärimasennusta! Vuosi lähempänä kuolemaa! :D


Kaikki kuvat: tumblr.com ja quickmeme.com



  Alright, this time bit more personal post. And it holds no meaning whatsoever.

It's almost time for my birthday and that if something makes me think back my life. As kids it was the best thing ever to invite lots of friends over and they all brought you nice presents. And of course the sweets and cakes and all. Well, in my case the older I've gotten, the worse my birthdays have been.

I love parties. I've tried to throw as nice birthdays for my friends as I could, especially when they're hitting adulthood. For one of my friends I bought a gift that was enormous and cost bit over 100€. For another I threw a surprise party with a theme. Pink. Everything from balloons, plates and straws to punch and cocktail sticks. All pink. And I have never been that rich so everything I do for others is less for myself.

When I turned 18, few of my good friends went to eat chinese food with me and I also got few presents too, but when the evening arrived, only one of my friends could go to bars with me. I guess it was nicer to get drunk at the park. Anyway, I got home before 2 am since my friend felt tired so we had to leave. Of course I was bit disappointed.

I learnt to hate birthdays. My own, I mean. In the future I'm still going to try throwing the best parties when my friends turn 18 because that happens only once in lifetime.

20 days and I'll turn 19. It's my last teenage year. I'm not gonna throw any kinda party for myself. I'm going to stay home alone with a vine bottle and spend the night alone. Maybe I'll go to sauna and listen to music. Maybe I'll paint my nails and watch movies. I'll go to bed early.It has been long time since I actually needed someone or something. After you learn that you'll notice that if you don't expect anything, you won't get disappointed!

Usually I'm a person who listens to common sense and rational thoughts rather than what my feelings tell me and during those rare days when I let my feelings guide me, I get lot of feedback. "What the fuck is wrong with you again?!" "Why are you like that?" "Stop being like that." Gather your feelings and hide them away,  insecurities under the bed and act like nothing has never been wrong. Don't assume anyone's gonna even try to understand your reasoning.

Let's blame birthday depression for this post! One year closer to death! :D

Pictures: tumblr.com & quickmeme.com